(Etu)oikeutetulle kesälomalle!
Mitä köyhyys on?
Tällä kysymyksellä olen kuullut kenttähenkilökuntamme herättelevän kyläläisisä niin Perusssa kuin Ugandassa miettimään, mitä he tahtovat elämältään ja yhteisöltään. Vastauksina kuulee usein, ettei pysty ostamaan mitään, ettei voi viedä lapsia lääkäriin, että on haavoittuvainen kaikkien elämänmuutosten edessä, ettei pysty vaikuttamaan omaan elämäänsä. On absoluuttista köyhyyttä, on suhteellista köyhyyttä, rahallista köyhyyttä, monin eri mittarein mitattavaa köyhyyttä. Käytetyimmät köyhyyden mittarit ovat Maailmanpankin 1,25 dollarin äärimmäisen köyhyyden ja kahden dollarin köyhyyden rajat, jotka kertovat siitä, että köyhällä ei ole sen enempää varoja käyttää kaikkiin tarpeisiinsa koko päivänä. YK:n kehitysohjelman UNPD:n mukaan kahden dollarin köyhyysrajan alapuolella elää 40% maailman väestöstä.
Tänä aamuna kolmepäivää ennen kesälomien alkua istuessani metrossa unihiekat silmissä mieleeni tuli hyvin konkreettinen tapa ymmärtää köyhyys. Köyhällä nimittäin ei ole varaa lomapäiviin. Ugandassa kuulin useita tarinoita äideiltä, isiltä, isoäideiltä, jotka vielä eläkeikäisinäkin huolehtivat kokonaisista katraista orvoksi jääneitä sukulaislapsia vailla toivoa lomasta. Hyvin monessa ammatissa Ugandassa myös paiskitaan säännöllisesti 12 tunnin työvuoroja kuutena päivänä viikossa. Tästä perspektiivistä ymmärtää myös palvelun verkkauden paremmin.
Minua tämä ajatus auttaa pinnistämään viimeiset tehtävät kunnes pääsen viettämään lomapäiviäni. Siispä toivotan ihanaa kesää kaikille - muistakaa nauttia oikeuksistanne ja etuoikeuksistanne!
